o

Mathias Brunneruksen synnyinseutua Halikossa

 

Sukuseuramme keskushenkilöt Johan ja Iida Sarén polveutuvat kumpikin Hauhon ja Tuuloksen kappalaisesta Mathias Brunneruksesta (1600- 1680), joka oli syntyisin Halikosta. Hän tuli 1639 kappalaiseksi Hauholle ja Tuuloksen kappeliseurakuntaan. Eräiden tietojen mukaan hän olisi ennen Hauholle tuloaan ollut rykmentinpappina Georg Uxkull´in ja Torsten Stålhandsken rykmenteissä. Mathiaksen isä Simon Tuomaanpoika toimi voutina Halikon Vuorentaan kartanossa 1600-luvun alkupuolella.  Matias Brunneruksen tullessa Hämeeseen, Tuuloksen Syrjäntään Iso-Liikilään tuli ratsumieheksi ja isännäksi Anders Simonpoika, joka mahdollisesti oli Matiaksen veli.

Vuorentaan kartanon herra tuohon aikaan oli Arvid Yrjönpoika Horn (1590-1653). Arvid Horn oli sotilasuralla, everstiluutnantti, Porin rykmentin perustaja, joka johti perustamaansa rykmenttiä Puolan sodassa. Sodan jälkeen hän oli Narvan käskynhaltijana. Sotilasuransa jälkeen Horn toimi Hämeen ja Uudenmaanläänien maaherrana, (virkatalonaan Ojoisten kartano Hämeenlinnassa) ja Turun hovioikeuden varapresidenttinä. Kuoli Vuorentaan kartanossa.

Brunneruksen hakeutumiseen rykmentin papiksi saattoi vaikuttaa kartanonherran ja hänen sukunsa sotilasurat.  Torsten Stålhandskenin vaimo oli Arvid Yrjönpoika Hornin täti ja Stålhandske aloittikin sotilasuransa Hornin perustamassa Porin rykmentissä.

Halikon kartta vuodelta 1930

Vuorentaan, Viurilan ja Joensuun kartanot sekä Suppalan talo Halikossa

Matiaksen isän, Simo Tuomaanpojan suvusta on vähän epävarmoja tietoja, koska asiakirjoja 1500 ja 1600 luvuilta on huonosti saatavissa. Tutkimusteni mukaan suku olisi asunut noin viisi kilometriä Vuorentaan kartanosta lounaaseen olevassa Suppalan talossa. Suppala oli Nils Boijen saamia läänityksiä ja isäntänä näyttäisi olleen vuodesta 1560 Tuomas Henriksson ja sitä ennen vuonna 1556 Henrik Hansson.

Tuomas Henrikssonilla näyttäisi olleen pojat Jaakob Tuomaanpoika ja Simo Tuomaanpoika. Jaakob Tuomaanpoika oli vuodesta 1582 Vuorentaan kartanon lampuoti. Simo Tuomaanpoika näyttäisi asuneen poikansa Mathias Brunneruksen syntymän aikaan 1600  vielä Suppalassa. SAY:n luettelossa 1610 hänen kohdalleen Suppalassa on merkitty ”poika”, joka tarkoittanee Mathiasta tai ehkä hänen vanhempaa veljeään. ( SAY>Halikko 1600-1619>Suppala ja SAY>Halikko 1600-1619>Vuorentaka).  Joitain vuosia myöhemmin Simo Tuomaanpoika toimi Vuorentaan voutina, joka piti huolta talon asioista isännän kulkiessa sotilas- ja virkatehtävissään. ( V.J.Kallio: Halikon historia sivu306)  

Suppalan talo 400 vuotta myöhemmin

Puolisoita on 1500-luvulla huonosti merkitty asiakirjoihin. Näyttäisi kuitenkin, että Simo Tuomaanpojan vaimo ja siis Mathias Brunneruksen äiti olisi ollut nimeltään Birith. (SAY>Halikko 1634-1653) Vuorentaan kohtaan on merkitty ”voudinvaimo Birith”, voutia ei ole merkitty, koska Simo Tuomaanpoika oli kuollut. (4.5.1646 vaaditaan käräjillä Vuorentaan edesmenneen voudin Simo Tuomaanpojan leskeltä ja pojalta Hauhon kappalaiselta Mathias Simonikselta voudin velkoja)

Halikon kartanot

Vuorentaka on ollut Horn-suvun omistuksessa ainakin 1500-luvulla, ehkä aiemminkin. Omistajia ovat olleet ainakin Arvid Hornin isä, Yrjänä Henrikinpoika Horn ja isoisä Henrik Klaunpoika Horn (1512-1595). Kivilinna on rakennettu, tai sitä on ainakin merkittävästi laajennettu Arvid Hornin aikana. Alkuperäistä harmaakivilinnaa on nykyisessä Vuorentaan rakennuksessa osoittain jäljellä, vaikka siihen on myöhemmin lisätty tiilinen lisäosa.

Samaa Horn-sukua on ollut jo aiemmin myös Joensuun kartanossa. Arvid Hornin isoisän isä Klaus Henrikinpoika Horn, hänen isänsä Henrik Olavinpoika Horn ja isoisä Olavi Matinpoika (1381-1415). Kartanossa on aikain kuluessa ehtinyt olla erilaisia rakennuksia. Jo 1500-luvulla on ollut jonkinlainen kivilinna, joka on sitten rappeutunut ja tilalle on rakennettu uusia rakennuksia muusta materiaalista.

Halikossa on ollut kirkko jo 1300-luvulla, mutta Joensuun kartanon omistaja Henrik Olavinpoika Horn yhdessä vaimonsa Casilia Klauntytär Djekn kanssa rakennuttivat 1440 uuden kivikirkon omalle maalleen ja saivat sen takia oikeuden nimittää kirkon papit. Kirkon rakentamisesta on kansansuussa säilynyt tarina, jossa lienee ripaus tottakin. Se liittyy ”Elinan Surma” tarinaan, jossa Laukon Klaus Kurki polttaa vaimonsa ja poikansa. Historian tutkijat ovat päätelleet, ettei polttaja ollut Klaus Kurki, vaan hänen äidinpuoleinen isoisänsä Klaus Lydekenpoika Djekn, joka oli siis Henrik Hornin vaimon Cecilian isä. Koska ajan tapa oli sovittaa pahoja töitä hyvillä töillä, esimerkiksi lahjoituksilla kirkolle, kansa arveli että Henrik ja Cesilia halusivat sovittaa kartanon rouvan isän pahat teot rakentamalla kirkon.

 Kartanoon ja kirkkoon liittyy erikoisuus, joka on myös Halikon nähtävyys. Joensuun kartanosta johtaa kirkkoon kaksi kilometriä pitkä suora koivukuja. Onko se ollut olemassa jo kirkon rakentamisesta alkaen ei ole tiedossa, mutta kirjallinen maininta siitä löytyy jo 1800-luvun alkupuolelta.

1700 ja 1800 lukujen vaihteessa Vuorentaka ja Joensuu siirtyivät Armfelt-suvun omistukseen. Samoin kävi myös kartanoryppään kolmannelle kartanolle Viurilalle.

Vuonna 1787 vapaaherra, kenraalimajuri Magnus Wilhelm Armfelt osti Wiurilan säterin. Hänen poikansa Gustaf Mauritz peri Joensuun kartanon, toinen poika August Philip Wiurilan ja Vuorentaan kartanot.
August Philip antoi Suomen ensimmäisen valtionarkkitehdin, italialaisen Carlos Bassin tehtäväksi piirtää Wiurilaan uusi päärakennus. Työ saatiin päätöseen vuonna 1811, jolloin uusklassismia edustava kartanorakennus oli valmis. August Philipin poika Magnus Reinhold rakennutti talouskeskuksen 1835-45. Sen julkisivun luojana oli toisena valtionarkkitehtinä toiminut C.L.Engel.

Viurila ja Vuorentaka ovat edelleen Armfelt-suvun omistuksessa. Joensuun kartanon osti vuonna 2001 Björn Wahlroos. Vuorentaka on Armfeltien yksityiskoti, Viurilassa tarjotaan yleisölle ravintola ja kokouspalveluja.

Vuorentaan kartanon vanhinta osaa 1500-luvulta

 

Lähteet: V.J.Kallio: Halikon historia, Suomen asutuksen yleisluettelo>Halikko, Läänintilit, Halikon ja Uskelan tuomiokunnan pöytäkirjat.

Marjatta Vallius 25.11.2016

Paluu pääsivulle