Abigail

Juho Sarénin isoisoäiti

     Hauhon Hyömäen Kuudenneksen talosta maailmalle lähteneellä Sarén-suvulla on mielessään kuva Kuudenneksen vaarista, Juho Sarénista, komeassa kaartilaisen univormussaan. Olisiko Juho saanut verenperintönä kiinnostuksen sotilasuraa kohtaan isoisoäidiltään Riikalaissyntyiseltä Abigail von Segebadenilta ja tämän isältä Georg von Segebadenilta, joka sai komennuksen Suomeen, Porin rykmentin Ruoveden komppanian luutnantiksi. Nuorena miehenä Juhokin otti pestin Suomen Kaartiin ja kävi taistelemassa Turkin sodassa mm kuuluisilla Gornyj Dupnjakin valleilla.

       Von Segebaden suku Saksassa on hyvin vanhaa, siitä löytyy mainintoja jo 900-luvulta. Se on asustanut vuosisatojen ajan Pommerissa Stralsundin seudulla,  sekä suurehkolla Rügenin saarella Itämeressä Stralsundin edustalla. Georgin perheen isä oli vuonna 1628, 30-vuotisen sodan kestäessä, paennut kotipaikkakunnaltaan Krummenhagenista Riikaan, joka kuten Pommerkin kuului silloin Ruotsin valtakuntaan. Riiassa hän elätti perhettään kauppiaana. Georg toimi Ruotsin armeijan  palveluksessa rakennusmestarina tehtävänään Riian linnoittaminen, siirtyen sitten, kuten edellä mainittiin, vuonna 1683 Porin rykmentin Ruoveden komppanian luutnantin virkaan. Georgin perheestä tunnetaan myös hänen veljensä Michael, joka toimi Riikan siviilituomioistuimen asessorina ja sikäläisen Ruotsin hallintoa edustavan kenraalikuvernementin sihteerinä. Ruotsi aateloi  veljekset maaliskuun 6 päivänä vuonna 1684 nimellä Segebade von Krummenhagen. Ruotsalaisessa aateliskirjassa sanotaan mm että Kuninkaallinen majesteetti  haluaa täten palauttaa entiselleen heille heidän esi-isillään olleen aatelisarvon ja antaa heille takaisin sen vaakunan ja vaakunakilven, jota heidän saksalaiset esi-isänsä nimeltä Segebade von Krummenhagen ovat aikoinaan kantaneet, mutta josta he heidän kotiseutuaan Pommeria kohdanneiden sotien ja muiden koettelemusten vuoksi sittemmin ovat joutuneet luopumaan.

        Abigail oli 15-vuotias tullessaan isänsä mukana Suomeen. Hänen äidistään ei ole löytynyt mitään mainintaa, todennäköisesti hän oli menehtynyt sodan melskeissä. Isä ja tytär asettuivat asumaan Kurun Keihäslahteen, luutnantin puustelliin, joka sijaitsi Kurun nykyisen kirkon paikalla.

Abigaelin isä kuoli vuonna 1698 ja samana vuonna Abigail solmi avioliiton Ruoveden komppanian furiirin Anders Hallen kanssa. Tytär Heva syntyi seuraavana vuonna eli 1699. Abigaelin ja Anderssin onnea ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä suuri Pohjan­sota alkoi Hevan syntymää seuraavana vuonna. Kaarle XII laivasi lokakuussa vuonna 1700 ruotsalaisen armeijansa Viron Pärnuun ja ohjasi ne sieltä kohti Narvaa piirittäviä Pietari Suuren joukkoja. Samalla hän määräsi Suomessa olevat sotaväkiosastot siirtymään Viipuriin ja iskemään Inkerinmaan kautta venäläisten selustaan. Kuninkaan määräystä totellen Porin rykmentin Ruoveden komppaniakin lähti liikkeelle ja kiersi Kannaksen kautta Suomenlahden jalkaisin. Tällä sotaretkellä Anders Halle kuoli tammikuussa 1701 kulkutautiin Riikassa. Abigael jäi yksin pienen tyttärensä Hevan kanssa ilman isänsä ja miehensä turvaa. Vuonna 1700 syntynyt tytär Valpuri oli kuollut jo ennen isänsä lähtöä.

Mutta aina vain pahempaa oli tulossa. Pultavan taistelun jälkeen venäläiset valtasivat vuonna 1710 Viipurin ja Armfelt kärsi tappion vuonna 1713 Kostianvirran taistelussa Pälkäneellä. 1716 oli koko Suomi joutunut venäläisten valtaan. Tämä aika vuodesta 1713 vuoteen 1721 tunnetaan Suomen historiassa nimellä Isoviha. Yksittäiset venäläisosastot liikkuivat ympäriinsä ryöstäen, polttaen ja julmuuksia harjoittaen sekä veivät tuhansia suomalaisia vankeina Venäjälle. Vihollisten tuloa peläten 1717 Abigailkin pakkasi omaisuuttaan arkkuihin, ruista, ohraa, villoja, pellavia, hirssiryynejä sekä viina kannuja. Hän vei ne neljännespenikulman päähän kylästä suon taakse piiloon. Ei aikaakaan kun venäläiset tulivat ryöstämään kylää, polttivat hänen asumuksensa Kurun luutnantin puustellin ja veivät Abigailin useiden muiden kyläläisten kanssa Hämeenlinnan vankityrmään.

Vapauduttuaan vankeudesta Abigailia neuvottiin kääntymään Porvoossa laamanni Tiesenhausenin puoleen anomaan korvauksia menetetystä omaisuudestaan. Ollessaan matkalla Porvooseen hänet oli Hämeenlinnan pohjoispuolella metsätaipaleella vastaan tullut venäläinen raiskannut. Abigail oli oleskellut tämän jälkeen Maarian Karankylässä, jossa hän kesäkuussa 1718 synnytti poikalapsen. Vauva kastettiin ja sai nimekseen Henrik. Abigael ei ollut pystynyt imettämään lasta ja luovutti tämän eräälle Pohjanmaalta tulleelle pakolaisvaimolle. Tämä nainen oli noin kolmen päivän kuluttua jättänyt lapsen Liedon pitäjän Sitilän kylässä silloin oleskelleen pastori Jöran Littoniuksen haltuun. Pikku Henrik kuoli runsaan parin viikon ikäisenä ja haudattiin Littoniuksen toimesta Liedon kirkon pohjoispuolelle, jonne sen aikaisen tavan mukaan haudattiin pahantekijät, joiden ei oletettu pääsevän taivaaseen.

Kun Abigail palasi Kuruun, oli hänen hankittava uusi asumus venäläisten polttaman sijaan. Hän rakennutti Keihäslahden rantaan asuinpirtin, jossa oli lisäksi kylmäkamari ja pirtin viereen pikku navetan ja kylmäkodan. Selvisi, että hänen metsään piilottamansa arkut oli avattu ja ryöstetty ja että muutamat pitäjäläisistä olivat rötöksen takana. Vuonna 1722 Abigail haastoi useita pitäjäläisiä Ruoveden käräjille vastaamaan siitä, että he olivat anastaneet hänen omaisuuttaan.

 Kenties varkaussyyteistä raivostuneiden pitäjäläisten painostuksesta otettiin samoilla käräjillä esille uudelleen Abigaelia vastaan nostettu juttu, jonka kruununvouti oli aikaisemmin kuulustelujen jälkeen jättänyt syyttämättä. Nyt nimismies syytti Abigaelia siitä, että hän oli vuonna 1718 synnyttänyt aviottoman lapsen ilman, että oli siitä tullut rangaistuksi. Oikeus päätti tuomita Abigaelin sekä salavuoteudesta että lapsesta luopumisesta kärsimään yhtenä sunnuntaina julkisen kirkkorangaistuksen. Kanne omaisuuden takaisin saamiseksi hylättiin. Huomattakoon, että Abigael oli noiden syytteessä mainittujen tapahtumien aikaan jo 54-vuotias.

Abigail asui tyttärensä Hevan kanssa vielä jonkun aikaa Kurussa, mutta he muuttivat myöhemmin Teiskoon. Heva oli saanut palveluspaikan Kuorannan kylän Kivirannan talosta ja luultavasti Abigailkin asui tyttärensä läheisyydessä. Huolimatta kovista elämänkohtaloistaan Abigail saavutti korkean iän. Teiskon haudattujen luettelon mukaan hän oli kuollessaan 90-vuotias. Samassa luettelossa mainitaan lisäksi, että hänet haudattiin kirkon lattian alle omalla paariliinalla ja ilman kellojen soittoa. Seurakunnalla oli useampikin kaunis paariliina, joita käytettiin hautajaistilaisuudessa, mutta niitä ei annettu käyttöön jos vainaja oli tuomittu aikoinaan kirkkorangaistukseen. Kirkonkellojakaan ei soitettu näille hairahtaneille. Abigail sai kuitenkin kirkon lattian alta arvokkaan hautapaikan, jonka tietenkin omaiset maksoivat.

Abigailin leposijaksi tuli Teiskon toiseksi vanhin kirkko, joka sijaitsi Teiskolan sillan lähellä Kirkkojärveen pistävällä Myllyniemellä, paikalla, jossa oli sijainnut sitäkin edellinen kirkko. Rakennus on myöhemmin purettu, kirkon paikasta näkyy vain entisten perustusten kohoumat. Kun Teiskon seurakunta vietti toimintansa 300-vuotisjuhlia 1924, pystytettiin vanhojen kirkkojen paikalle muistokivi. Nykyisin paikka on milteipä unohdettuna luonnonvaraisen metsän keskellä. Paikalle ei johda edes pienintä polkua. Vain muutamat villiruusut ovat löytäneet koristamaan vainajien leposijaa.

 

 

Vasemmalla:

Teiskon vanhan kirkon paikalla oleva muistomerkki. Juho Sarénin äidin Johanna Elisabet Sarénin isoäidin isoäiti Abigael von Segebade haudattiin tämän kirkon lattian alle 1758.

Muistomerkissä kirjoitus:

Teiskon kirkon paikka 1621, 1669-1787

Jumalan nimi on vahva linna

Hic stetit templum
primum Teiskoense.
Salus a Deo
nostro est sedente
in throne et agno.

eli: Tällä paikalla on sijainnut Teiskon ensimmäinen kirkko. Kunnia Jumalallemme joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle.

Oikealla:

Teiskon vanhan kirkon paikalta tuotu villiruusun taimi on kasvanut Kauko Sarénin puutarhassa Kirkkonummella

 

Paluu